Raamattutunti Päällystön hengellisillä päivillä 11.9.10
Niilo Räsänen
GAL. 6:2 ”Kantakaa toistenne taakkoja”
Raamattutuntimme aiheena on ”Kantakaa toistenne taakkoja”. Aihe on suoraan apostoli Paavalin Galatalaiskirjeestä 6:2, joka kuuluu: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”.
Jotta ymmärtäisimme apostolin kehotuksen syvyyden, meidän on syytä tutkia, millaiseen tilanteeseen Paavali tämän kehotuksen antaa ja mihin hän tällä pyrkii.
Galatalaiskirjeen erikoispiirre on siinä, että se on kirjoitettu taistelutilanteessa. Taistelussa oli kysymys, ei enemmästä eikä vähemmästä kuin kristinuskon säilymisestä.
KIRJEEN TAUSTAA
Kirjeen kirjoittaja: Apostoli Paavali
Kirjeen vastaanottajat: Galatian provinssin eteläosan seurakunnat (ei vain yksi!).
Kirjoitusajankohta: V. 48/49 jKr. Ennen apostolien Jerusalemin kokousta
v. 48/49 jKr, josta Apt 15 kertoo.
Kirjoituspaikka: Antiokia
"Galatia" on saanut nimensä noin v. 270 eKr. Galliasta Vähä-Aasian keskiosiin muuttaneista kolmesta heimosta.
Rooman valtakunnan v. 25 eKr. perustamaan Galatian provinssiin kuului varsinaisen etnisen (kansallisen) Galatian lisäksi osia mm. Lykaoniasta, Fryygiasta ja Pisidiasta.
Galatian seurakuntien hengellinen tila
Paavali oli vienyt ensimmäisellä lähetysmatkallaan (Apt 13, 14) sanoman armon evankeliumista. Hänen lähtönsä jälkeen alueelle oli tullut judaisteja (juutalaiskristittyjä), jotka opettivat Paavalista poiketen: "Ellette ympärileikkauta itseänne ja noudata Mooseksen lakia, ette voi pelastua" (Apt.15:1,5).
Osa galatalaisista oli jo siirtynyt judaistien puolelle. Seurakunta oli kääntymässä kuulemaan ”toisenlaista evankeliumia” (1:6-7).
‑ Apostoli Paavalin taistelu judaisteja vastaan.
- Judaistit väittivät:
Uskovien tuli päästä syvemmälle uskossa ja kokosydämisyydessä. Uskovien tuli noudattaa Mooseksen lakeja, kuten ympärileikkausta. Ihminen ei heidän mukaansa pelastu yksin armosta. Lisäksi he väittivät, ettei Paavali ollut oikea apostoli. Paavali joutuu puolustamaan ja todistamaan, että on oikea apostoli (vrt Gal 1 ja 2). "Apostoli" on avainsana lukuihin 1‑2. Paavali ei ole "ottanut" virkaansa vaan "saanut" sen. Hän ei ole saanut virkaansa ihmisiltä vaan "Jumalalta". Jos hänellä ei olisi tätä apostolista arvovaltaa, ei hänen sanomallakaan olisi riittävää painoarvoa.
Kirjeen sanoma ja sisältö
‑ Avainsana: Armo.
‑ Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta. Ei tekojen ja lain noudattamisen kautta.
- Kirjeessä tulee ilmi kristinuskon ero juutalaisuudesta.
Kirjeen merkitys kirkkohistoriassa
Galatalaiskirje teki Lutherista uskonpuhdistajan. Taistelussaan evankeliumin puolesta Luther rinnasti judaistit Rooman kirkkoon. Lutherille Roomalaiskirje avaisi armon. Galatalaiskirje antoi hänelle taistelumielen. Minun ”Katarina von Bora”.
Taistelukirjeen erityispiirteitä
-
Paavali joutuu puolustamaan itseään apostolina. vrt. edellä
-
Toisin kuin muissa Paavalin kirjeissä, kirjeen vastaanottajia ei puhutella “pyhiksi". Jos galatalaiset luopuvat Paavalin julistamasta evankeliumista ja siirtyvät laintekoihin, he eivät enää ole “pyhiä” Kristuksessa. Vrt Korinttilaiskirjeet.
-
Kirjettä ei ole lähetetty vain yksittäiselle seurakunnalle. Kirjeen vastaanottajina ovat Galatian seurakunnat.
Normaalia pitemmän alkutervehdyksen jälkeen Paavali menee suoraan asiaan.
1:6‑9
Paavalilla on isällinen lähestymistapa. Hän hyökkää harhaopettajia, judaisteja vastaan, mutta heidän harhauttamiaan galatalaisia hän lähestyy lempeästi.
Judaistien "evankeliumi" (Apt.15:1) vaati: Pelastuaksesi sinun on tehtävä omia tekoja Mooseksen lain mukaisesti. Kristuksen ansiot ovat hyvä alku, sinun tulee jatkaa omilla teoilla. Oman oppinsa näkyvänä merkkinä judaistit vaativat seuraajiltaan ympärileikkauksen.
Galatalaiset olivat kääntymässä (preesens, hepreaksi ”gaalaa”. Uudessa käännöksessä aikamuoto parempi!) armosta lain tekoihin ja näin tehdessään väärensivät Kristuksen evankeliumin. Judaistit asettivat Paavalin opetuksen epäluulon alaiseksi ja halusivat mitätöidä Paavalin apostolisen arvovallan. Judaistit tuomitsivat Paavalin ja Paavali puolestaan tuomitsi heidät.
Seurakunnan pahimmat vastustajat eivät tule seurakunnan ulkopuolelta vaan sisäpuolelta. Evankeliumin sisällön vääristäminen vie koko seurakunnan harhaan.
On olemassa vain yksi evankeliumi ja yksi tie Jumalan luo. Evankeliumi ei muutu, vaan se pysyy samana halki vuosituhansien. Evankeliumi ohjasi apostoleja, eikä päinvastoin (vrt. 1.Ts.2:13). Harhaopettajat lupaavat jotain parempaa kuin evankeliumin. Pelkkä evankeliumi ei heidän mielestään riitä. Jumalan sanalla, Raamatulla on ehdoton arvovalta. Paavalin tuomio on jyrkkä ja ehdoton.
Luvuissa 1 ja 2 Paavali osoittaa olevansa oikea apostoli. Paavali osoittaa kirjeen vastaanottajille, että hänen ja Pietarin samoin kuin muiden apostolien julistaman evankeliumin sisältö on sama. Ei ole olemassa kahta erilaista evankeliumia. Judaistit halusivat rikkoa apostolien näkemysten yhtäläisyyden.
Aluksi hän todistaa, että on ollut riippumaton muista apostoleista. Hän osoittaa, ettei ole saanut virkaansa eikä sanomaansa alkuapostoleilta. Hän käy läpi elämänsä ensimmäiset 14 v. apostolina, oman elämänkertansa. Puolustaessaan evankeliumia Paavalin on ensin puolustettava omaa asemaansa apostolina. Seuraavaksi hän osoittaa näissä luvuissa, että hänen ja muiden apostolien sanoma on yhtenevä. Ja lopuksi hän osoittaa, että yhteenotto hänen ja apostoli Pietarin kanssa Antiokiassa johtui Pietarin lankeemuksesta ulkokultaisuuteen ja judaistien houkutukseen. Huom. Paavali jäi yksin puolustamaan Antiokiassa evankeliumia, koska Pietarikin lankesi judaistien näkemykseen!
Galatalaiskirjeen pääsanoma on USKOSTA VANHURSKAUTTAMINEN, 2:16
Laki ei ihmistä pelasta. "Tiedämme" eli Jumala on sen ilmoittanut. Luonnostaan ihminen pyrkii vanhurskautumaan lain tekojen kautta. Tämä on tyypillistä kaikille ihmisten tekemille uskonnoille. Jos kristinuskosta poistuisi vanhurskauttamisoppi, koko kristinusko muuttuisi lakiuskonnoksi.
Vanhurskauttaminen: Julistaa syyllinen syyttömäksi oikeusistuimessa. Syyllinen voidaan julistaa syyttömäksi, jos joku toinen (Kristus) on sovittanut rikoksen.
Ulkonainen lain noudattaminen ei riitä. Laki menee vaikuttimiin asti. Laki vaatii niin paljon, ettei ihminen voi sitä täyttää. Kiusaus on ruveta madaltamaan lain vaatimusta. Laki lupaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka sen täyttää, mutta jokaiselle joka rikkoo yhtäkin lain kohtaa, laki lupaa helvetin tuomion.
Jumalan laki sisältää kaksi suurta lupausta. Lain noudattaja saa palkaksi iankaikkisen elämän. Epäonnistujalle laki sitä vastoin lupaa kadotuksen. Pinnallinen lain julistus jättää ihmisen väärän toivon varaan. Jos laki ei saa tuomita ihmistä, ihminen luulee pystyvänsä täyttämään sen ja pääsemään osalliseksi iankaikkisen elämän. Laki on hyvä, mutta me olemme pahoja.
j.21 Armo on tekojen vastakohta. Armoa ei ansaita, se lahjoitetaan. Jos pelastuisimme lain kautta, emme tarvitsisi Kristusta ja hänen kuolemaansa Golgatalla. Joka yrittää tulla toimeen omillaan halveksii Jumalan vastausta, jonka hän antoi Kristuksessa ja hänen sovintokuolemassaan. “Jumalan vanhurskauden” sijaan tulee “oma vanhurskaus”.
3:10-14
Laintien kulkija on kirottu, koska hän ei täytä lakia. Teoriassa on olemassa kaksi pelastustietä (Raamattu opettaa selvästi kahta pelastustietä): laintie ja armontie. Laintie on kuitenkin käyttökelvoton meidän syntisyydestämme johtuen.
Juutalaiset pitivät kirottuina ihmisiä, jotka eivät tunteneet lakia. Nyt Paavali osoittaa, että kirottuja ovat ne, jotka tuntevat lain ja yrittävät noudattaa sitä.
Puuhun ripustaminen oli merkki siitä, että kyseinen henkilö oli kirottu. Jeesus otti kantaakseen meidän syntimme, laki kirosi hänet. Tämän hän teki, koska hän rakastaa meitä. Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin antaa oma henki toisen puolesta. Laintien kulkija uskoo omiin tekoihinsa, uskontien kulkija luottaa Kristuksen työhön. Huom. Kaikki hyvät ihmiset pääsevät Raamatun mukaan taivaaseen. Älä sotke siihen Jeesusta, uskoa, armoa…
Lupauksen liitossa Jumala ilmoitti: "Minä teen..." Eli kyseessä on Jumalan lupaus.
Lakiliitossa Jumala ilmoitti: "Sinun tulee tehdä..." Eli kyseessä on Jumalan vaatimus. Lupauksen liitto on vanhempi, eikä lakiliitto, jonka Mooses välitti, voi sitä kumota.
Nyt herää kysymys sekä meillä, että Paavalin kuulijoilla:
Miksi sitten on laki? 3:19
Lain tehtävä on näyttää meidän tilamme. Emme tule lain edessä pyhiksi vaan pahoiksi. Jumalan alkuperäinen pelastussuunnitelma on Kristuksessa, ei laissa. Laki tuli myöhemmin kuin lupaus.
Lailla ei ole tekemistä vanhurskauttamisen kanssa, mutta lailla on oma tärkeä tehtävänsä…
j.23‑24
Lailla on palvelijan tehtävä. "Kasvattaja" (paidagoogos, josta tulee sana pedagogi) oli kodeissa pedagogiorja, joka ohjasi lapsen opiskelua (6‑16v.) ja vei kouluun. “Kasvattajalla” (pedagogiorja) ei ollut opettajan tehtävä, hänen tehtävänsä oli viedä lapsi varsinaisen pedagogin luo. Lain kautta tiedämme Jumalan tahdon ja välillisesti se ajaa meitä Kristuksen luo. Että jokainen suu tukittaisiin. Johtaa epätoivoon.
5:1‑6. Kaksi eri uskontoa.
j.1-2 Kristinusko on vapauttava usko. Vapaus on vapautta lain orjuudesta ja lain kirouksesta. Vapaudessa on pysyttävä (käsky!), vapaudessa on oltava lujina. Vapaudessa ei ole kysymys rikkomisesta Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Lain kautta pelastusyritys on "orjuuden ikeen" alla olemista.
( j.2) Ihmisen, joka lähtee laintielle, tulee pärjätä omillaan. Hän ei saa tälle tielle apua Jumalalta. Valinta on "joko-tai".
j.3 Joka luottaa laintekoihinsa, hän on velvollinen kulkemaan koko tien alusta loppuun eli täyttämään kaikki lain vaatimukset.
j.4 Lain kautta pelastuminen ja Kristus eivät voi olla yhtä aikaan voimassa. Ihminen joutuu pois Kristuksesta, jos hän luottaa lakivanhurskauteensa. "Langenneet pois armosta" on, jos mahdollista, paljon vakavampaa kuin "langeta syntiin". Armosta pois lankeaminen on pahin mahdollinen lankeemus, koska tuolloin lain rikkojalla ja synnintekijällä ei ole enää mitään mihin turvautua. Jos lisäät jotakin Kristuksen työhön, menetät Kristuksen.
Jos lain mukaan suoritetut teot eivät vanhurskauta, paljon vähemmän vanhurskauttavat lakia vastaan tehdyt teot.
j.5‑6 Sanonta: "Rakkauden kautta vaikuttava usko", liittyy kristittynä elämiseen eikä syntisen vanhurskauttamiseen. Eli kun ihminen on luettu Jumalan edessä vanhurskaaksi Kristuksen työn perusteella, kristitty alkaa elää uskoaan todeksi, mutta hän ei saa luottaa omaan onnistumiseensa kristittynä. Ainut kestävä luottamuksen kohde on Kristus. Rakkaus on näin ollen seurausta uskosta. Meitä ei vanhurskauteta rakkauden eli tekojen nojalla. Meitä ei vanhurskauteta sen perusteella, että kannamme toistemme taakkoja. "Rakkaus on uskon työase". Oikeaa uskoa seuraavat aina rakkauden teot.
5:13-14
Oikean uskon hedelmänä tulee näkyä rakkaus, jolla uskova palvelee muita. Ruumiinsa puolesta uskova ei ole vapaa vaan "toisten orja" eli palvelija (douleuete).
Judaisteille olivat tärkeitä ulkoiset käytöstavat kuten ympärileikkaus, juhlapäivien vietto jne. Toisen taakkojen kantaminen ei ollut niin keskeistä. Kristillinen rakkaus on sitä vastoin lähimmäiskeskeistä. Jumalan laki keskittyy Jumalaan ja lähimmäiseen. Kristityn tulee ahkeroida hyvien tekojen tekemisessä Tiit.3:8, koska "ne ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille".
Raamattutuntimme aihe ja kehotus: ”Kantakaa toistenne taakkoja”, sijaitsee Paavalin opetuksessa uskovan pyhitystä koskevassa osuudessa. Lähimmäisen rakkauden mittapuuna on luonnollinen laki: Tee toiselle se, mitä itsellesi odotat muiden tekevän. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokaisella on ymmärrys "itserakkaudesta" (Raamattu ei missään käske rakastamaan itseään, itsestään selvää). Käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään on tiukinta mahdollista lakia. Kristittyjen vapaus ei saa olla itsekkyyttä vaan vapautta palvelemiseen, toisen taakkojen kantamiseen. Tämä rakkauden laki ei kuitenkaan pelasta ketään. Hyvät teot ja toisen taakkojen kantaminen on hyvää ja hyödyllistä ihmisille.
j.19‑21 Lihan teot. Huom. Lainkiivailu johtaa näihin lihan tekoihin.
j.22‑23 Hengen hedelmä (vrt. lihan "teot"), yksikkö muoto.
"Hedelmä" syntyy itsestään kun yhteys runkoon on kunnossa. "Teot" ovat omaa ponnistelua. "Hedelmä" ja "teot" ovat täysin vastakkaisia toisilleen. Lihan teot laki tuomitsee, Hengen hedelmä on lain täyttämistä. (Tällaisen ihmisen seurassa on hyvä olla: Rakkaus, ilo, rauha...) Huom. Judaistien lainkiivailu oli lihan tekoja (vrt. syntielämä).
Nyt tulemme Paavalin opetuksessa kohtaa: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”.
6:1 Paavali antaa yhden esimerkin toisten kuormien kantamisesta. "Ojentaminen" = asettaa takaisin entiselle paikalle (lääket. luun takaisin paikoilleen asettaminen). Kristityn tehtävä langennutta kohtaan ei ole olla passiivinen sivusta katsoja tai aktiivinen asiasta juoruilija tai tuomitsija vaan aktiivinen auttaminen. Auttaminen tulee tapahtua "sävyisästi" = Hengen hedelmän seurausta 5:22. Vain "hengellisissä" ihmisissä Hengen hedelmä voi tulla näin näkyviin.
Jakeessa 2 Paavali kehottaa ”Kantakaa toistenne taakkoja” ja kuitenkin jakeessa viisi hän sanoo: ”Jokaisen on kannettava oma kuormansa”. Suomen kielessä ”taakka” ja ”kuorma” ovat lähes synonyymeja. Tämä näkyy mm. siinä, että uusi ja vanha Raamatun käännös käyttää sanoja ristiin. Kun uusi käännös puhuu ”taakasta” vanha käännös puhuu ”kuormasta” ja päinvastoin. Sanat ovat näin ollen vaihtaneet paikkaansa.
Hyvää molemmissa suomalaisissa käännöksissä on se, että molemmissa jakeissa käytetään eri sanaa. Alkuteksti tekee samoin. Mikä ero sitten on suomenkielen sanoilla ”taakka” ja ”kuorma”, ainakin niillä on vivahde-ero. Kreikankielessä jako on selkeä.
Jakeen kaksi mainitsema taakka tai kuorma on raskas taakka ja kuorma. Sen sijaan jakeen viisi kuorma on kevyempi ja henkilökohtainen. Jakeen viisi mainitsema ”kuorma” on myös sotilastermikäytössä. Jakeen viisi kuorma on sotilaan henkilökohtainen pakkaus, oma henkilökohtainen varustus.
Jakeen kaksi mukaan jokaisella on myös kannettavana sellaisia kuormia, joita me voimme ja meidän tulee kantaa. Judaistit eivät olleet kiinnostuneita toisten taakoista.
“baros” = raskas taakka. Jeesus on kantanut meidän syntitaakkamme Golgatalle ja hänen päälleen saamme heittää kaikki murheemmekin, mutta Jumala on antanut myös meidät toisillemme avuksi ja taakkojemme kantajiksi. Judaistit lisäsivät ihmisten taakkoja eivätkä auttaneet niiden kantamisessa. Hengen hedelmänä ihminen alkaa kantaa veljien taakkaa. Aikansa lainopettajille Jeesus sanoi: ”Voi teitä, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!” Lk 11:46
j.3 Jos emme kanna toistemme taakkoja asetumme toisten yläpuolelle.
j.4‑5 Kristityn tehtävänä ei ole vertailla itseään muihin. Jokainen ihminen vastaa itsestään Jumalalle.
Jokaisen on kannettava oma taakkansa = fartion = pakkaus. Me emme saa vaatia toisilta meidän kuormamme kantamista, mutta meidän velvollisuutemme on kantaa toisten kuormia. Tässä jaksossa ei puhuta meidän oikeuksistamme vaan velvollisuuksistamme. Näin koko seurakunta ja myös me saamme avun.
Paavali puhuttelee tässä seurakuntalaisia ”veljiksi”, Emme saa sanoa Kainin tavoin, joka murhasi veljensä Aabelin: "Olenko minä veljeni vartija?". Meidät on kutsuttu kantamaan toistemme taakkoja.
Mitä Paavali sitten tarkoittaa kehotuksensa loppuosalla, kun hän sanoo: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”?
Mikä on Kristuksen laki?
Tämä on tuhannen taalan kysymys. Tarkoittaako Paavali nyt kaiken edellä antamansa opetuksen päätteeksi, että Kristus on tullut antamaan oman, Moosestakin tiukemman lain kristittyjen noudatettavaksi, jonka perusteella hän pelastuu?
Ei hän voi tarkoittaa sitä, koska hän edellä on moneen kertaan ja monella tavalla osoittanut, ettei kukaan pelastu lain käskyn perusteella.
Paavalin kielenkäyttö on rikasta. Hän puhuu ”tekojen laista”, ”mielen laista”, ”synnin laista”, ”Jumalan laista”, ”kuoleman laista”, mutta hän puhuu myös ”elämän Hengen laista”, ”vanhurskauden laista”, ”uskon laista” ja ”Kristuksen laista”. Me teemme virheen, jos ajattelemme, että sana ”laki” on tässä aina samassa merkityksessä. Esimerkiksi Rm 3:27 hän asettaa kaksi laki toistensa vastakohdiksi: ”Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.”
”Uskon laki” on ”tekojen lain” vastakohta. ”Uskon laissa” ei ole ollenkaan kysymys ihmisen teoista vaan se on tekojen vastakohta. Samoin Kristuksen laissa on kysymys laista ilman lakia.
Ihminen pelastuu vain Kristuksen lain perusteella. Eli uskomalla Kristukseen, mikä on tekojen vastakohta.
Tämä usko synnyttää Pyhän Hengen hedelmänä tekoja, jotka ovat Jumalan lain vaatimusten mukaisia eli lähimmäisen rakastamista. Tähän liittyy myös kehotus ”kantakaa toistenne taakkoja”. Lain vaatimus ei saa sitä aikaan vaan ”uskon laki”, joka on ”Kristuksen laki”.